Joulu on ainakin minulle sellainen juhla, etten kaipaa siihen muutoksia. Tutut rutiinit, ruuat ja koristeet ovat tärkeä osa tunnelmaa. Elämäntilanteet toki muuttuvat, ja muuttavat asoita. En olisi ikinä ajatellut, että muovikuusi olisi joskus osa oikeaa jouluani, mutta yksi sairaalassa vietetty joulunaika astmaan tukehtumaisillaan olevan lapsen kanssa riitti siihen. Totisesti toivon, ettei mikään koskaan estä nauttimasta oikeista kynttilöistä, vaikka lisäksi virittelen myös paljon sähköisiä jouluvaloja. Jo lapsuudesta yksi minulle mieluisimmista joulukoristeista on ollut perinteinen enkelikello. Liekö osasyynä tämän viehätykseen ollut se, että juuri minä sain usein kunnian koota sen  niistä lukuisista osista, jotka pikku laatikkoon oli pakattu. Useimmiten ensimmäisellä kokoamalla enkelit pyörivät takaperin. 

Olen jo monta vuotta haaveillut enkelikellosta myös nukkikseen, mutten ole uskaltanut yrittääkään sen tekemistä. Nyt viimein otin härkää sarvista ja päätin, että tänä jouluna minun nukkiksessani helähtää enkelikellon vieno kilinä. Googlesta kuvahaulla kuva malliksi, ja paperista ja muista pikku osasista syntyi sitten tämmöinen miniversio. 

Toivottavasti enkelit pyörivät oikeaan suuntaan.