Päivä alkoi lievähkön paniikin vallassa, kun olimme kaikki kuusi melkein yhtä aikaa lähdössä tien päälle. Mies sinne syrjäiseen pääkaupunkiimme, koululaiset leirikouluun ja minä viemään pieniä hoitoon ja itseä töihin. Mies lähti ekana ja me muut haettiin vielä viimesiä kamppeita kasaan, kun kuopus sai sen tavallisen hepulin. Suoraa huutoa syystä että: "mää haluan ottaa hoitoon lelun" Huutoon ei oikeasti ollut siis mitään aihetta, kun hoitoon saa ottaa lelun aina kun haluaa. Kello läheni uhkaavasti kahdeksaa, jolloin leirikoululaisten onnikkakyyti koululta oli lähdössä. Aamuisin ei mikään ole niin kotoisaa, kun viisi henkilöä (joista yks siis huutaa suoraa huutoa) ahtautuneena isojen laukkujen kanssa pukeutumaan kahden neliön eteiseen. Samaan aikaan soitti vielä mun työkaveri, eli yritin siinä vielä puhua/kuunnella puhelimessa.

Ehditttiin kuitenkin koululle hyvin ja leirikoululaiset jäivät odottamaan onnikkaa koulun pihalle. Minä kyöräsin pikkutytöt hoitoon ja ajelin töihin. Työpäiväkin meni ok, vaikka kevätjuhlaohjelman harjoittelu kuudenkymmenen 5-13-vuotiaan kanssa ei akikkein leppoisinta tietämääni hommaa olekaan.

Kotiin lähtiessä mulla oli semmonen lievästi ankea fiilis, kun tiesin, että kotona on niin ankean hiljaista. Hain lapset hoidosta ja ajelin kauppaan. Hiukkasen ihmettelin, kun auton ohjaus tuntui jotenki kankealta. Hetken jo ajattelin, että tietysti on ohjauksen tehostin pasahtamassa rikki. Ärsytti valmiiksi, kun pari viikkoa sitten mulla puhkes autosta takarengas ja siitä tuli suunnittelemattomia kuluja, kun piti hommata uus rengas. Se rengas muuten puhkes mulla tietysti semmosen ailtana kun olin kylillä (7km kotoa) ja mies oli yhdeksään aiti töissä. Tunnustan olevani semmoinen nainen, joka mieluusti jättää renkaanvaihtohommat miehille.
No, tultiin siis pikkulikkojen kans kaupasta Ja startattiin kohti kotia. En ehtinyt kuin kääntää auton pois parkista, kun huomasin, että voi hitsin pimpula, ntaitaa olla eturengas puhki. Kurvasin auton ensimmäiseen parkkiruutuun (joka oli tietty se ainoa invapaikka) ja menin ulos varmistamaan tilanteen. Joo rengas oli ihan tussuna. Soittelin sitten hätäpäissäni ainoalle miespuoliselle työkaverilleni ja kokeilin miehellekin soittaa, vaikka arvelinkin sen olevan vielä kokouksessa. Mies rakkaani armahaiseni kuitenkin oli jo vapaana, ja tultiin siihen tulokseen, että viisainta olis pummata kyyti kotiin ja palata sitten yöllä, kun mies tulee kotiin, mennä hakemaan auto, että saadaan vaihtaa alle suoraan talvirengas, jolla voin mennä huomenna käymään töissä. Auton oma vararengas, kun on semmoinen "vararengas", jolla ei kolmeakymmentä kilsaa viitti ajella.
Soppelisti sattu olemaan naapurin rouva kaupan kassalla, kun kävin ilmottamassa, että meidän auto jää nyt siihen koko illaksi. Naapurin rouva siis tarjos meille kyydin kotiin.
Onneks nuo pikkutytöt on olleet aivan ihmeen kilttejä koko illan. Ja päivän ehdoton kohokohta on, kun tuo meidän toisiks nuorin typykkä oppi ihan just äsken sanomaan ärrän. Oon ollu lähes varma, että ilman ärrä-opetusta ei ala ärrää kuulumaan, kun nämä meidän junnut sanoo ärrän jiiksi. Mua viihdyttääkin tässä nyt tuommonen täysin ylikierroksilla käyvä neljä ja puolivuotias neiti, joka höpöttää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia ärrällä alkavia sanoja.
Tyyliin:
-Äiti, ostetaano meille ens kesänä rrrrriippukeinu, vai onko rrrrriippukeinuja olemassa?
-Rrrrrrrrrrrreeeta alkaa ärrrrrällä, mutta paula ei ala ärrrrrrrrällä
-Rrrrrrrrrrraktori, rrrrrrrrrrrrrokotiili, rrrrrrrrrrrrroosa.
-Äiti, kuunteleppa: rrrruusu, kaRamelli, auRinko, äiti, alkaaha auRinko pikkusen ärrällä?
-Äiti kuunteleppa, jääkiekko on ärrrrrräpärrrrrä.
- Äiti, pierrrrrrrrrrrrrru.
- Äiti. ärrrrrrrän kierrrrrrrrrrrän orrrrrrrrrrrrren ympärrrrrrrrrrrri.
- "Sisko", eksää osaa pärrrrrräyttää kieltä.
- Rrrrrrrrrropisee, rrrrrrrrropiseee, äiti, jotku pienet sanno jopisee, mut jotku sannoo rrrrrrropisee
-Äiti, mulla on tarrra hiuksissa, s-marrrketti, äiti mää oon oppinu räpisyttään kieltä näin ärrä, rruisleipä
- Äiti, tän vois viiä rrrrrrrrrroskiin, rrrrrrrroskiin
-Äiti arvaappa mitä, mulla menne välillä ne ärrät sekasin ja mää välillä sanon äijjä, mutta ei se haitta. On minusta ainaki kiva sanoa ärrrä. Uskokko, äiskä?
Tää käy eskariopellekin opista, ärrällä alkavia sanoja tuntuu rriittävän.

Näin rrriemukkaissa tunnelmissa siis odottelen miestä kotiin, se just soitteli, että pääsevät koneeseen, ja näillä näkymin koneen pitäs olla ajoissa Oulunsalossa. Eli yhdentoista jälkeen pitäs rrakkaan kotiutua.  Tilasin anopin yhdentoista maissa tänne kuuntelemaan, ettei tytöt heräile sillä välin, kun me haetaan se auto. Mulla on koko ajan semmonen kammottava tunne, että unohdin siinä hässäkässä ovet auki ja koko auto on tyhjennetty ja hajotettu siellä, vaan toivotaan, että oon väärässä.

Tuo meidän ärrätyttö ei kyllä malta nyt ollenkaan nukahtaa, se käy aina vähän väliä tässä mun vieressä, ja sillä on ylähuuli jo sen näkönen, että siinä on varmasti aamulla rakko, siis rrrrrrakko