Kylläpäs oli mukava hiihtoloma. Kerrankin voi puhua vapautuneesti hiihtolomasta, eikä tarvi kierrellä. Tapahtui nimittäin sen verran historiallinen asia, että sisäinen virpikuitunen pääsi valloilleen, ja todistettavasti minut nähtiin jopa suksilla. Edellisestä kerrasta on äkkiä laskettuna kulunut vaivaiset 16 vuotta. Ja saattaapi hyvin olla, että saeuraavaan kertaan menee taas vähintään se 16 vuotta. Muitakin lajeja tuli kokeiltua, keilaamisen vois ottaa vaikka tavaksi, se kun oli oikeasti kivaa. Kylpylässä lilluminen on myös aika rentouttavaa.

Lomaviikko alkoi mukavasti, kun saattelimme pikkusiskoni avioliiton satamaan. Meidän tytöt olivat morsiusneitoina ja päivä oli kyllä yhtä juhlaa aamusta iltamyöhään, ikimuistoisen ihana kaiken kaikkiaan.

Juhlan jälkeen lötvöiltiin mökillä muutama päivä, vähän sasirasteltiin, mutta nautittiin ja harrastettiiinkin siinä.

Torstaiaamuna kuskattiin lapset mummun ja papan hoteisiin ja asetettiin uuteen navigaattoriin osoitteeksi Tampereen kylpylä. Siellä sitten lioteltiin miehen kanssa itseämme. Kaupungillakin pyörähdettiin, mm. Nukkelassa. Perjantaina vaihdettiin kortteeri hotelli Ilveksen 18. kerrokseen. Sieltä oli hulppeat maisemat kaupungin ylle. Katse kohdistuikin aika nopsaan teatteriin ja päätettiin käydä utelemassa, josko johonkin näytökseen olis lippuja saatavana. Ja siiinäkin vaiheessa onni potkiskeli jälleen, kun saatiin paruutuspaikat loppuunmyytyyn "Lukkosulaa ja lumpeenkukkia"-esitykseen. Oli muuten tosi hyvä! Illan päätteeksi osuttiin vielä hotellin yökerhoonn kuuntelemaan Heikki Silvennoista ja Erja Lyytistä. Oli kiva kunnella pitkästä aikaa elävää musiikkia ja vielä hyvää sellaista.

Ja nyt aletaan vasta päästä siihen multikliimaksiin eli nukkismessuihin. Lauantaina pörrättiin sitten siellä, niin että mieli keveni samaa vauhtia lompakon kanssa. Oli mukavaa tavata "tuttuja" ja olihan siellä taas niin paljon upeita juttuja myytävänäkin, että olis saanu olla paksumpikin lompakko mukana.

Semmonen tuli muuten mieleen, että jonkunlainen blogaajien porinatunti olis aika mukava näitten messujen yhteydessä. Nytkin blogeja luettua huomasi, kuinka paljon "tuttuja" siellä oikein olisi ollut, mutta kun ei kasvoja tunne, eikä niitä nimilappujakaaan tullut bongattua.

Nyt alkaa nuo meidän pikkuenkelit kuulostamaan siltä, että etälamauttimelle olis töitä, joten lähden iltapalattamaan niitä ja passittamaan petiin (mies aloitti näköjään taas työnteon, kun ei oo vieläkään tullut) - Kaipa se on jonkun pallo taas tienata, kun vähän pikkusen tuli tuhlattuakin

Tässä kuitenkin kuva, joka todistaa otsikon väitteen todeksi: