Nyt on lahja perillä, joten kuvat voin laittaa kuvat esille. Viime aikoina, siis niinä harvoina hetkinä, kun olen ehtinyt mitään askarrella, olen valmistellut pomolleni syntymäpäivälahjaa. Tein semmoiseen n. a4-kokoiseen katselulaatikkoon seinätaulun. Koska ollaan "koululaisia" on toinen puoli tehty koulumaailmaan liittyväksi, ja toiselle puolelle koitin sitten laittaa vähän semmoista koulun ulkopuoliseen elämään liittyvää tunnelmaa. Mitään autenttista pienoismallia en osannut tehdä, kun huomasin, että aika harvoin tulee käytyä esim. työkavereiden kotona. Kun joka päivä siellä töissä nähdään. Jotain harrastuksiin liittyvää sentään kekkasin, ja onneksi synttärit ovat näin loppuvuodesta, niin saatoin vähän jouluaiheitakin käyttää hyväkseni.

Tänään juhlistimme koululla Suomen itsenäisyyttä pienimuotoisella, mutta todella mukavalla juhlalla, ja lopuksi olimme järjestäneet juhlakalulle pikku "yllätyksen", ja hän sai mm. 60 punaista ruusua, kouluaisten askarteleman kortin ja seinäkalenterin. Minä halusin antaa tämän oman kyhäelmäni myös jo koululla, kun ajattelin, että lapsia se varmaan kiinnostaa, varsinkin niitä oppilaita, joiden kanssa ollaan tekemässä sitä kuvaamataidon miniprojektia. Kyllähän ne lapset aika uteliaina kurksitelivatkin tätä. Eikä päivänsankarikaan onneksi tykännyt huonoa, vaikka saikin tuunattuja "roskia" lahjaksi.

Mutta tässä nyt se kuvasatsi:

Pulpetti on tehty puupahvista. Vihko on piirustuspaperista, kynä cocktailtikusta ja kumi on leikattu oikeasta pyyhkäristä.

Tämä tauluviivoitin on oikeasti 7cm pitkä, eli se vois toimia suuntaa antavana mittarina, kun unohdin tulitikun kuvista.

Tämä lumiukkoaskartelu on liimattu ompelulangasta virkatuista ketjusilmukoista. Nuo erilaiset ketjusilmukkatyöt on alaluokissa aika vakiokamaa askartelussa.

Tämä minun pomoni nähdään hyvin usein sukankutimen kanssa, paitsi joskus on kyllä ollut kudin hukassa ; )

Tästä sukasta olen ihan erityisen ylpeä. Se on näes toinen ikinä kutomani sukka. Ensimmäisen olen tehnyt joskus koulun käsitöissä ala-asteella. Se jäi ikuisesti parittomaksi, ja oli muutenkin semmoinen ihmeellinen muodoton räpellys. Tämän toisen väkersin jopa aivan omasta päästäni, eli ilman mitään ohjetta mistään kavennuksista tai muista, mutta niinpähän vain siitä tuli pieni sukka, ja vieläpä aika hieno, vaikka itse kehunkin.

Korvapuustit onnistuivat aika hyvin, kun laitoin cernit-massalevyn päälle oikeaa kanelia ja leivoin kuin oikeat korvapuustit. Mukavasti jäi erilleen nuo kierteet.

Kukanlehdistä tuli melko aidon näköiset, kun nuuttasin niihin nuo kuviot.

Näihin tunnelmiin päätän nyt, ja riennän kuskaamaan lapsia harrastuksiin ja sieltä pois. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.