Säät vaihtelivat, mutta juhannus tuli ja meni aivan mukavissa meiningeissä. Aattona poltettiin kokko, grillailtiin ja oltiin muutamista sadekuroista huolimatta ulkona lähes puoleen yöhön. Eilen tehtiin pyöräretki, Toisiks nuorin neitikin polki reippaasti pikku pyörällään yli kymmenen kilometriä. Tänään käytettiin lapsia uimassa, sade tosin verotti uimasakkia niin, että vain isommat tytöt pulahtivat veteen. Illalla tutavaperhe käväs kaffeella, ja me saatiin pariksi yöksi kaks poikaa tyttöjä viihdyttämään.

Eilen innostuin vähän näpertelemäänkin, tein pieniä kukka-asetelmia pihan antimista.

 

Kovaa vauhtia mennään kohti juhannusta. Eilisen päivän urakkana mulla oli ruohon leikkuu. Sitä hommaa meillä kyllä piisaa.Aivan kakkia en ehtinyt vieläkään pukata, vaikka kahdestatoista ilta kymmeneen olin pääosin niillä töin. Osa pihasta tuli leikattua vasta ekaa kertaa ja ruoho oli niin pitkää, että sai koko ajan nykkiä konetta käyntiin. Onneksi viime kesänä hommattu kone toimi kuin unelma. Melkein kolme tankillista ajaa hurruuttelin tyhjäksi. Illalla sain kyllä vetää avaavaa, kun henkitorvet meinas mennä tukkoon. Jaloissa myös tuntuu, mutta sehän on vaan positiivista. Vielä pitäs pestä ikkunat ja sauna, niin sitten olis aika kiva viettää juhannusta.
 Juhannussuunnitelmissa on polttaa kokko rannassa, syödä salaatteja ja makkaraa, paistaa tikkupullia ja tuskailla valtaisten sääskiparvien kanssa. Toivotaan nyt vaan, että sen verran olis poutaa, että saatais kokko poltettua. Makkaroista selvitään hätätapauksessa sisälläkin ;)

Eilenkin tuli muutama sadekuuro katkaisemaan ruohonleikkuuta. Minä käytin tailaisuuden hyväkseni ja piipahdin kellarissa vähän värkkäämässä. Aikaansaannoksena muutama laukku nukkekodin väelle.

 
Äiti sai tämmöisen vähän tilavamman mokkanahkaisen olkalaukun. Vauvan kanssa liikkuessa laukku ei voi olla liian iso.



Henkilökohtaisempia menoja varten tuli tämmöinen hassu pikkulaukku (sopii hyvin rouvan mauttomaan pukeutumiseen).



Isännälle valmistui salkku tärkeille papereille. Tämän herran tuntien laukun sisältö lienee lyijykynä ja ruutuvihko runojen rustailuun. Nukkekodin isän metroseksuaalinen ulkomuoto on saanut minut vakuuttuneeksi, että hän on ammatiltaan runoilija. Luultavasti keksikesän yöt valoisuudellaan ovat saaneet runosuonen sykkimään, kun herra on kaivanut jostain kellarin uumenista lähen museokamaa olevan polkupyörän. Sillä pääsee kätevästi luonnon helmaan runoilemaan. Sillä aikaa kun oma muusa jää kotiin huolehtimaan lapsista ja kotitöistä.


Nyt pitäs vissiin lähtä niitä ikkunoita kuuraamaan.

Tänä kesänä meillä on luvassa monet rippijuhlat. Ensimmäisissä oltiin viime sunnuntaina. Korttien teko on kivaa, mutta pojille on jotenkin vaikeampi tehdä kortteja, kun kaikki hörhellys ja krumeluuri tuntuu epäsopivalta. Tämmöinen kortti annettiin tällä kertaa rippipojalle:


Toinen kortti meni lääkäriboksin mukana. Siihen valitsin värit boksin mukaan:



Tänään on sopivan harmaa ja kylmä päivä askarteluun. Taidan ottaa esille sakset ja liiman ja lähtä katsomaan mitä syntyis äidin koneella tulostetuista printeistä.

Tänään oon majaillu suurimman osan päivästä kellarissa. Säänhaltija suosi harrastustoimintaa antamalla aamupäivällä reilusti sadetta. Sain tilaustyönä tekemäni lääkäriboksin valmiksi. Loppuviikolla vien boksin tilaajalle ja toivon, että lopputulos on mieluinen. Ainakin tätä oli tosi mukava tehdä. Tässä muutama kuva boksista, jolle annoin nimen "Omena päivässä"

Laatikko on Sinooperista ostettu, maalasin sen mattamustalla. Hylly spaatelitikusta ja bambusta. Lattia on lakattua bambua (yllätys, yllätys).

Tuulia oli niin ihana, että lähetti mulle lääkäriaiheisia printtejä (meillä kun ei sitä tulostinta ole).Kiitos, Tuulia!

Ihka ensimmäinen tekemäni nahkasalkku. Ei aivan haute coutouria, mutta käypä kumminkin.

Vaaka on cernittiä.

Stetoskooppi on kyhätty kokoon pussinsulkijasta, helmistä,langasta ja paljetista.

Lääkärin terveelliset eväkset. (Angie Scarrin tomaatit, kurkut ja paprika. Jääsalaatti on silkkipaperia, leipä synteettistä korkkia, omppu ja porkkana cernittiä.

Verenpainemittari, korvalamppu ja tuo "polvienkoputin" on cernittiä. Sakset on rintsikan hakasesta, pinsetit on semmosesta sukkien kiinnitys-tsydeemistä. Spaatelitikut on paperia, purkki on joku korkki, jonka maalasin.

Laitan myöhemmin paremman kuvan koko boksista. Seinällä on valokuva, jota haluan varalta vielä pimittää, ettei yllätys mene pilalle.

Nimesin pikkutyttönä erään isäni työkaverin "tuppaankuliaisensedäksi", kun hän meillä kyläillessään toi tupaantuliaisia. Miehenikin on kantanut tällä viikolla tuliaisia selkä vääränä. Ensin maanantaina Helsingistä ja sitten vielä perjantaina sieltä ruåttinmaalta. Tässäpä yhteiskuva, ootte muuten ihan oikeassa, se on ihan mahoton tuo mun rakkaani.


Toivoin, että saisin jotain lasijuttua Hobby pointista. Siellä ei kuulemma ollut ollut muuta lasista, kuin nuo kolme purkkia.Mies ei ollut sitten osannut päättää mitä muuta ostais, ja oli päätynyt ostamaan vähän kakkea. Aivan upeita juttuja minusta.

Tässä vähän lähempää vielä näitä herkkuja. Tuo hieno rasia on sitten se ruotsin tuliainen. Skellefteåssa oli ollut Indiska, jonne miehen naispuoliset työkaverit olivat mieheni kuskanneet mukanaan ;)

Tänäään alkoi sitten meidän perheen naisväellä kesäloma. Tytöt saivat hyvät tokarit ja esikoinen sai stipendinkin. Oli kyllä täydellinen kesäpäivä kajauttaa loman alkajaisiksi Suvivirsi lasten koulun pihalla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pääskyset lentelivät ympärillä. Minulta jäi omien lasten esitys näkemättä livenä, mutta onneksi mies tallensi sen videolle. Innostuttiin iltapäivällä hommammaan kukkia uuteen kukkapenkkiin, joten en oo vielä ehtiny ees sitä videota kattomaan.

Oman kouluni kevätjuhlaahan vietettiin jo torstaina. Koululaiset esittivät meidän eskarilaisten keksimän sadun. Kaikki oppilaat olivat mukana ja esitys oli aivan huippuhyvä. On ne lapset vaan niin ihania. Jotensakin kummalinen olo on tässä vaiheessa. Toisaalta ihana helpotus ja ilo, kun kouluvuosi on takana ja pitkä loma edessä, toisaalta taas haikeakin mieli, kun osa oppilaista siirtyy uuteen kouluun.

Päivä alkoi lievähkön paniikin vallassa, kun olimme kaikki kuusi melkein yhtä aikaa lähdössä tien päälle. Mies sinne syrjäiseen pääkaupunkiimme, koululaiset leirikouluun ja minä viemään pieniä hoitoon ja itseä töihin. Mies lähti ekana ja me muut haettiin vielä viimesiä kamppeita kasaan, kun kuopus sai sen tavallisen hepulin. Suoraa huutoa syystä että: "mää haluan ottaa hoitoon lelun" Huutoon ei oikeasti ollut siis mitään aihetta, kun hoitoon saa ottaa lelun aina kun haluaa. Kello läheni uhkaavasti kahdeksaa, jolloin leirikoululaisten onnikkakyyti koululta oli lähdössä. Aamuisin ei mikään ole niin kotoisaa, kun viisi henkilöä (joista yks siis huutaa suoraa huutoa) ahtautuneena isojen laukkujen kanssa pukeutumaan kahden neliön eteiseen. Samaan aikaan soitti vielä mun työkaveri, eli yritin siinä vielä puhua/kuunnella puhelimessa.

Ehditttiin kuitenkin koululle hyvin ja leirikoululaiset jäivät odottamaan onnikkaa koulun pihalle. Minä kyöräsin pikkutytöt hoitoon ja ajelin töihin. Työpäiväkin meni ok, vaikka kevätjuhlaohjelman harjoittelu kuudenkymmenen 5-13-vuotiaan kanssa ei akikkein leppoisinta tietämääni hommaa olekaan.

Kotiin lähtiessä mulla oli semmonen lievästi ankea fiilis, kun tiesin, että kotona on niin ankean hiljaista. Hain lapset hoidosta ja ajelin kauppaan. Hiukkasen ihmettelin, kun auton ohjaus tuntui jotenki kankealta. Hetken jo ajattelin, että tietysti on ohjauksen tehostin pasahtamassa rikki. Ärsytti valmiiksi, kun pari viikkoa sitten mulla puhkes autosta takarengas ja siitä tuli suunnittelemattomia kuluja, kun piti hommata uus rengas. Se rengas muuten puhkes mulla tietysti semmosen ailtana kun olin kylillä (7km kotoa) ja mies oli yhdeksään aiti töissä. Tunnustan olevani semmoinen nainen, joka mieluusti jättää renkaanvaihtohommat miehille.
No, tultiin siis pikkulikkojen kans kaupasta Ja startattiin kohti kotia. En ehtinyt kuin kääntää auton pois parkista, kun huomasin, että voi hitsin pimpula, ntaitaa olla eturengas puhki. Kurvasin auton ensimmäiseen parkkiruutuun (joka oli tietty se ainoa invapaikka) ja menin ulos varmistamaan tilanteen. Joo rengas oli ihan tussuna. Soittelin sitten hätäpäissäni ainoalle miespuoliselle työkaverilleni ja kokeilin miehellekin soittaa, vaikka arvelinkin sen olevan vielä kokouksessa. Mies rakkaani armahaiseni kuitenkin oli jo vapaana, ja tultiin siihen tulokseen, että viisainta olis pummata kyyti kotiin ja palata sitten yöllä, kun mies tulee kotiin, mennä hakemaan auto, että saadaan vaihtaa alle suoraan talvirengas, jolla voin mennä huomenna käymään töissä. Auton oma vararengas, kun on semmoinen "vararengas", jolla ei kolmeakymmentä kilsaa viitti ajella.
Soppelisti sattu olemaan naapurin rouva kaupan kassalla, kun kävin ilmottamassa, että meidän auto jää nyt siihen koko illaksi. Naapurin rouva siis tarjos meille kyydin kotiin.
Onneks nuo pikkutytöt on olleet aivan ihmeen kilttejä koko illan. Ja päivän ehdoton kohokohta on, kun tuo meidän toisiks nuorin typykkä oppi ihan just äsken sanomaan ärrän. Oon ollu lähes varma, että ilman ärrä-opetusta ei ala ärrää kuulumaan, kun nämä meidän junnut sanoo ärrän jiiksi. Mua viihdyttääkin tässä nyt tuommonen täysin ylikierroksilla käyvä neljä ja puolivuotias neiti, joka höpöttää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia ärrällä alkavia sanoja.
Tyyliin:
-Äiti, ostetaano meille ens kesänä rrrrriippukeinu, vai onko rrrrriippukeinuja olemassa?
-Rrrrrrrrrrrreeeta alkaa ärrrrrällä, mutta paula ei ala ärrrrrrrrällä
-Rrrrrrrrrrraktori, rrrrrrrrrrrrrokotiili, rrrrrrrrrrrrroosa.
-Äiti, kuunteleppa: rrrruusu, kaRamelli, auRinko, äiti, alkaaha auRinko pikkusen ärrällä?
-Äiti kuunteleppa, jääkiekko on ärrrrrräpärrrrrä.
- Äiti, pierrrrrrrrrrrrrru.
- Äiti. ärrrrrrrän kierrrrrrrrrrrän orrrrrrrrrrrrren ympärrrrrrrrrrrri.
- "Sisko", eksää osaa pärrrrrräyttää kieltä.
- Rrrrrrrrrropisee, rrrrrrrrropiseee, äiti, jotku pienet sanno jopisee, mut jotku sannoo rrrrrrropisee
-Äiti, mulla on tarrra hiuksissa, s-marrrketti, äiti mää oon oppinu räpisyttään kieltä näin ärrä, rruisleipä
- Äiti, tän vois viiä rrrrrrrrrroskiin, rrrrrrrroskiin
-Äiti arvaappa mitä, mulla menne välillä ne ärrät sekasin ja mää välillä sanon äijjä, mutta ei se haitta. On minusta ainaki kiva sanoa ärrrä. Uskokko, äiskä?
Tää käy eskariopellekin opista, ärrällä alkavia sanoja tuntuu rriittävän.

Näin rrriemukkaissa tunnelmissa siis odottelen miestä kotiin, se just soitteli, että pääsevät koneeseen, ja näillä näkymin koneen pitäs olla ajoissa Oulunsalossa. Eli yhdentoista jälkeen pitäs rrakkaan kotiutua.  Tilasin anopin yhdentoista maissa tänne kuuntelemaan, ettei tytöt heräile sillä välin, kun me haetaan se auto. Mulla on koko ajan semmonen kammottava tunne, että unohdin siinä hässäkässä ovet auki ja koko auto on tyhjennetty ja hajotettu siellä, vaan toivotaan, että oon väärässä.

Tuo meidän ärrätyttö ei kyllä malta nyt ollenkaan nukahtaa, se käy aina vähän väliä tässä mun vieressä, ja sillä on ylähuuli jo sen näkönen, että siinä on varmasti aamulla rakko, siis rrrrrrakko

Kouluvuosi alkaa olla pulkassa. Viimeinen viikko vielä, ja lomille -lomps. Toki pitää pitää vielä jalat maassa, sen verran paljon ohjelmaa on tälle viikolle luvassa. Huomenna lähtevät koululaiset kolmeksi päiväksi leirikouluun ja mies päiväksi Helsinkiin työreissulle. Keskiviikkona tulevat leirikoululaiset kotiin ja mies puolestaan lähtee kolmeksi päiväksi ruottinmaalle Skellefteå:n työmatkalle. Torstai-iltana on mulla koulun kevätjuhla ja samaan aikaan on toisiks vanhimmalla tytöllä pesispeli. Lauantaina sitten juhlivat päättäjäisiä meidän isommat tytöt, esikoinen muuten viimeistä kertaa alakoulussa. Minä jaan samaan aikaan toisella puolella kylää tokareita esikoululaisille. Luultavasti ehdin ainakin juhlan lopulla paikan päälle, ettei tartte tyytyä pelkkään videoversioon. Perjantaina on muuten pikkutytöilläkin viimeinen hoitopäivä ja sen kunniaksi kekkerit hoitopaikassa. Eli saa tässä aivan tarpeeksi rientää ennen lomille lompsimista.

Onneksi eilen oli PikkuRouvien kokoontumisajot, viimeisen kerran kyllä tälle keväälle. Terapia tuli tarpeeseen ja turinointi vertaisryhmässä löysäs hermoja ja helpotti päälle painavaa stressiä kovasti. Juuri mitään en kyllä saanut tehtyä, mutta oli meillä sentään taas hieno swappi.


Minulle lähti mukaan Nannan taituroima laatikollinen evästä. Pääsevät minunkin nukkeni syömään välillä makkaraa ainaisten makeitten herkkujen sijaan.

Minä värkkäsin swappiin tämmöiset:


Leipä on viinipullon korkki, ruukkusalaatti on silkkipaperia helmessä, lautasen oon tehny itsekovettuvasta savesta; ja salamit, kurkut ja tomaatit ovat Agie Scarrin tekosia.

Nyt lähden vielä kuikkimaan, mitä tilaisin mieheltä tuliaisiksi Hobby pointin nukkekotivalikoimasta.

Tämä on tosiaan oikea päivitys. Tympäisee tuo uudistunut blogilista, päivityksistä ei ota kyllä mitään selvää.

Toukokuu on koulumaailmassa(kin) kiireistä aikaa. On jos jonkunlaista ylimääräistä retkeä ja juhlaa ynnä muita keväthommia. Siihen kun lisätään kuusihenkisen perheen muut menot, niin ei tässä oikein riitä kalenterikaan pitämään meitä selvillä, että missä ,ja mihin aikaan kenenkin pitäs olla.

Askartelu ja värkkäily on jäänyt tosi vähälle, odottelen kesäloman alkavan, että pääsisin tekemään enemmän minihommia.  Sain äsken napsittua kuvia joistakin tekeleistäni, sekä muutamista ihanuuksista, joita olen saanut.

Ihan ekaksi kuva hienosta arpavoitosta, jonka voitin satun blogista



Eikös olekin makoisa palkinto. Tuo pullapitko ihastutti erityisesti, se on niin aidon näköinen.

Toiseksi haluan näyttää söpösen palkinnon, jonka sain toissa viikon PikkuRouvien kokoontumisessa sawapista. Tästä kiitos ja kunnia kuuluu Tuulialle



Ilahdun aina noista printeistä, kun meillä ei ole tulostinta. Nuken kehto löytää varmasti myös paikkansa nukkiksestani aikanaan.

PikkuRouvien edellisessä kerhorapaamisessa meillä oli aiheena kirjonta. Kuten saattaa arvata, on sitäkin sitten pitänyt yrittää kotonakin harjoitella. Huomatkaa, että tässä tapauksessa harjoitus ei vielä ole tehnyt mestaria, jäämme siis odottamaan... Tässä kuitenkin kuvia. Pyöreä pöytäliina päätynee mummulleni, jahka saan niin paljon aikaiseksi, että teen hänelle lyhtyyn boksin.







Sitten jotain, johon olen oikeasti tyytyväinen. Viimein valmistunut ristipistelys. Tästä suunnittelin nukkekodin lastenhuoneeseen seinävaatetta.


Tämä on pistelty helmiaida-kankaalle. muliinilangan yhdellä säikeellä.

Kun tässä ollaan näin hyvässä vireessä, sormet toimii, ja on helppo hengittää, lisätään vielä kuva ompelukoneella kokeilluista räpellyksistä: -kaksi kassia ilman almaa ;)



Ja jaksakaa vielä hetki, maali häämöttää. Viimeisesä kuvassa vähän vinkkiä tekeillä olevaan hys, hys- juttuun.



Näistä lisää myöhemmin. (Kuvassa oleva hengari on Helin tekemä.)

Olipa kyllä taas tänään niin hieno ilma, ettei oikein osaa tarpeeksi kehuakaan. Me tempastiin näppylähanskat käteen koko sakille ja kahdella sahalla tehtiin selvää kuudesta terijoen salavasta meidän kujan varressa. Viime keväänä kynittiin kaksi ensimmäistä ja sen kokemuksen innostamana uskallettiin nyt nyrhiä loput. Kaksi jätettiin vielä luonnontilaan, ne kun on lasten suosituimmat kiipeilypuut. Tosi paljon vähemmän on talven aikana kertynyt risuja niiden leikattujen puiden juurelle, kuin näiden muiden. Helpottaa jatkossa haravoimista, jos vähänkään vähemmän varisevat.

Nyt on kyllä aika piesty olo, kun kuutisen tuntia on sahattu, kannettu oksia ja risuja ja haravoitu. Ens juhannuksena on taas komea kokko tiedossa.

Vappuna kävästiin mun kotipuolessa. Äiti täytti 60 vuotta, mutta ei järjestänyt sen kummempia juhlia. Ihan vaan omalla sakilla kahviteltiin ja nautittiin kesän ekat grillipihvit salaaattien kera.

Tein meidän sakin yhteisen kortin äidille kirjan muotoon. Kirjan sisällöstä ei sen enempää, se on semmonen perheen sisäinen inside-juttu, mutta tässäpä muutama kuva ulkopuolelta.

Ohje löytyy täältä: http://sbl.tvweekly.com/player.php?9c9b63491b3831d25c89c7c55f50d188x443

Nyt lähden saunaan. Mukavaa lauantai-iltaa muillekin.

Meillä on ollut oikein hulinaviikonloppu, kun toisiks vanhin neiti on juhlinu synttäreitään. Eilen olin koko päivän hummaamassa. Ensin shoppailemassa miehelle oksasahasydeemiä ja lapselle lahjusta, sitten Pikku Rouvien tapaamisessa ja vielä kivan päivän kruunuksi kuuntelemassa J.Karjalaista.

Pikku Rouvissa massailimme runsaasti appelsiiniviipaleita, mutta lisäksi toki muutakin. Hillittömän hauskaahan meillä taas oli, kiitos terapiasta Auliina, Nanna, Tuulia, Teija, Epe.

Nukkekot ja Lelu EM:sta tilaamani hienot kakkuvuuat osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Ja muistelimme vuokakakkujen teossa Marian neuvoja Perunajauhojen käytöstä, osa sekoitti taikinaan myös mannaryynejä.

Minä sain Auliinalta "villavaihtarina" aivan huippuhienon kakkutelineen, joka löysi heti paikkansa kahvilasta.

Pöydällä on myös eilen tehty kalapiiras, leikattu vuokakakku edessä ja tiikerikakku uudessa telineessä.

Tässä uusi sydänkakku ja vuokakakku tiskin päällä.

Karjalan piirakoitakin kokeilin tehdä, tosin en ehtinyt enempää kuin kaksi.

Loppukevennyksenä muutama helmi lapsiperheen arjesta:

1. Toisiksi nuorin tyttö kertoi perjantaina: " Mulla oli tänään hoidossa tämä poski kipeä ja nyt mulla sattuu tähän toiseen poskeen, kun mää syön, onkohan mulla kasvokipuja?"

2. Tänä aamuna säntäsi samainen tyttö klo öbaut seittemän meidän huoneeseen kertomaan:" "Sisko" piirsi seinään apinan." Ja toden totta leikkihuoneen seinässä on kuopuksen sängyn päädyssä melkoisen hieno apina.

Periaatteessahan meillä kyllä on suositeltu lapsille paperin käyttöä, mutta on tässä jotain hellyyttävää. Onneks on iänikuset kulahtaneet tapetit.

Olen saanut chrisseltä haasteenkin, mutta yritän paneutua siihen joskus, nyt kömmin oman kullan kainaloon vahtaamaan tanssii tähtien kanssaa.