Tänään oli niin kertakaikkisen kaunis auringonpaiste, että töistä tullessa tuntui suurelta vääryydeltä tulla sisälle. Niinpä nappasin kameran taskuun ja lähdin pikkutyttöjen kanssa lenkille. Tytöt halusivat mukaan rattiskan, jota sitten kiskoin välillä tyhjänä ja välillä kuormattuna yhdellä tai kahdella kaverilla. Eskarilainen halusi välttämättä kävellä koululle isoasiskoa vastaan, ja kuopuskin halusi "ainakin sillalle", eli puolentoista kilsan päähän. Kun me kuopuksen kanssa tulimme sillalle, oli eskarilaisella jo semmoinen etumatka, ettei auttanut muu kuin jatkaa matkaa koululle asti. Onneksi tytöt jaksoivat kivasti vielä kotimatkankin. Kokemuksia on niistä ikävämmistäkin reissuista, kun kotimatka on tuntunut loppumatoman pitkältä. Parin tunnin reippailun jälkeen maistui aika hyvältä lämmin kaakao ja laskiaispulla.

Ja tässä todisteet siitä, että silmiä hivelevän kaunista katseltavaa riitti.