Tavoittelin semmoista eteläeurooppalaista taverna-tunnelmaa tässä mieheni siskolle värkätyssä synttärilahjalyhdyssä. Jos tavoitteeseen ei olla päästy, voi osasyynä olla se, etten ole koskaan käynyt eteläistä ruotsia kauempana etelässä.

Oli muuten vaikea löytää minkäänlaista lyhtyä tähän aikaan vuodesta. Aluksi jännitti, että kuinkahan synkkä tulee mustasta lyhdystä, mutta ei siitä onneksi tullut synkkä, ainakaan omasta mielestäni.

Lyhdyssä on siis yritetty tavoitella semmoisia henkilökaohtaisia teemoja. Eli mieheni sisko on innokas marjastaja ja kulkee kaikissa sukujuhlissa ja pienemmissäkin tapaamisissa kamera kaulassaan. Hän harrastaa myös lenkkeilyä ja on pikään ollut mukana MLL:n toiminnassa.Leipurina hän on vertaansa vailla, mm. tänään saimme nauttia sen seittemän sortin herkuista. Kakkujen leipojana vasnkin hän on aivan mestari. Silloin tällöin hänen tiedetään hemmottelevan itseään semmoisilla terveysherkuilla kuin tumma suklaa ja lasillinen punaviiniä. Mieheni sisko on myös tunnettu siitä, että hän varkkää kaikille suvun pyöretä täyttäville lahjaksi valokuva-albumin, joten minunkin piti sitten tehdä muutama albumi.

Rakensin tämän lyhdyn niin, että yhtenäinen avautumaton lasi tuli etuseinäksi ja avautuva seinä on takana. Valosarjan paristokotelo on kiinnitetty lyhdyn taakse, johto mahtui hyvin kulkemaan saranapuolelta. Tämä kuva on siis otettu takaapäin. Seinällä olevat kuvat ovat skannatttuja ja ovat ihan oikeita tämän perheen kuvia.

Vinkkinä muuten kaikille miniaskartelijoille. Oikeita sopivankokoisia valokuvia löytyy semmoisista kuvaluetteloista, joita on ainakin meille tullut mm. cd:lle tilettujen kuvien mukana.

Tämmöinen lahja tällä kertaa. Vielä kerran paljon onnea nuorekkaalle viiskymppiselle (tulevalle semmoiselle, kun virallinen juhlapäivä on vasta ens viikolla), ja kiitos mukavasta juhlahetkestä kaikilla herkuilla.