Näin se sitten alkoi työelämä neljän vuoden jälkeen. Ekaa kertaa oli meidän pikkutytöt hoidossa, ja minä olin toista päivää töissä. Lapsilla meni hoitopäivä hyvin, isompi tyttö kysyi kotimatkalla autossa, että miksen mää vois jäädä sinne hoitoon asumaan? Töissäkin tuntuu, että hiljalleen alkaa aivot ottaa käyttöön niitä kotiäitivuosina tyhjäkäynnille siirrettyjä osa-alueita. Moni asia on muuttunut, mutta moni asia on onneksi ennallaankin mm. työpaikan mukava ilmapiiri. Oli, kuin olis kotiinsa palannut kun sinne taas aamulla asteli.

Kameran johto taitaa olla miehen mukana töissä, niin en voi vielä ladata kuvia koneelle, mutta käyn ehtiessäni lisäämässä tänne muutaman kuvan nukkekotiin virkkaamastani vessapaperinsäilytysjutskasta. Johon viitaten otsikoin tämän postauksen.

Muoksis! Tässäpä nämä kuvat.

Tämä on virkattu ompelulangasta 0,6 koukulla. Siinä on syänkuvio, joka ei kyllä kuvissa oikein näy. Vessapaperirulliinkin löytyi äkkiseltään vain punainen mehupilli pätkittäväksi keskiöksi, pitää joskus tehdä vähän neutraalimman väriset hylsyt paperirullin.

Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista tähän töihinlähtöön liittyen. Näinhän se vaan on, että elämäntilanteet muuttuu ja kulloisestakin vaiheesta pitää opetella kaivamaan esiin ne parhaimmat puolet ja yrittää painaa ne huonot puolet vähän taka-alalle. Aika ylioptimistinen ajatuskuvio tämmöiseltä pessimistiltä. Mutta ennen kuin hukuttaudun taas liian syvällisten ajatusten syövereihin, lähden äkkiä tutkimaan, mitä muihin blogeihin on taas ilmestynyt. Mukavaa viikon alkua kaikille.