Ennen lapsena alako pääsiäisen valamistelu kiirastorstaina ko haettiin pajunoksia virpomista varten. Pitkänäperijantaina äiti ehti rullivaatteet vaatehuoneesta valamiisi aamua varten ja me koristeltiin virpomisoksat. Niihin liimattiin höyheniä ja reppipaperista suikaleita. Lauvvantaiaamuna sitte meikattiin vanahoilla huulipunilla huulet ja posket punasiksi, tehtiin vähä pisamia naamaan ja pujettiin rullivaatteet päälle. Aiempien vuosien kokemuksesta tiijettiin misä talloisa kannattaa käyvä ja misä ei. Jokku ei nimittäin antanu mittään rulleille, jokku ei ees aukassu ovia. Ylleensä rullikierros kesti niin kauvvan ko oksia riitti, ja sen jäläkeen mentiin kotia ja kaajettiin saalis keuittiön pöyvvälle. Siinä ne oli sulasa sovusa rahat ja makiaiset, keksit omenat ja rusinat. Rahat laskettiin pennilleen ja jaettiin, joskus pikkurahojen seasa oli muutama markkaki. Samoin makiaiset jaettiin tarkkaan tasan. Joku oli antanu suklaamunanki. Lakupötkyjä oli muutama samon tikkareita. Eniten oli vatserin parhaita ja pihlaja karkkeja, ne oli minusta hyviä, ja mariannet. Omenat ja joululta jääneet piparit saatto jäähä syömätä.

Illalla käytiin saunasa ja pantiin saunan jäläkeen vaatteet päälle, muullon pantiin yöppikset. Hiihtomajalla sytytettiin kokko kaheksalta, ja mummulasa yheksältä. Pikkuveli oli ollu päivällä virpomisen jäläkeen serkkupojan kans raktorilla hakemasa viimeset risut kokkoon. Sielä oli kuulemma kokosa kaheksan rengastaki. Ja isompi kokko ko ennen. Ensin mentiin kuitenki hiihtomajalle. Vaikka koko päivä oli syöty virpomiskarkkeja, niin äitiltä ja isiltä piti kuitenki kinuta, että ne ostas jotaki sieltä kahavilasta, vaikka ees semmosta jauhetta, sitä ei saanu kaupasta. Joskus saatiinki makkarat kokolla, ja äiti osti arvat. Ussein oli semmonen kilipailu, josa piti yrittää arvata montako autonrengasta oli kokosa. Kokon sytytysvaihe oli aina vähä kihelmöivä, saako ne sen syttyyn. Ylleissön joukosa oli aina monta äijjää jokka olis osannu paremmin sytyttää sen. Lopulta se aina sytty, ja pian alakoki nouseen mahtavat mustat savut pimenevälle taivaalle.

Hiihtomajan kokolta lähettiin sitte kokkoajelulle, eli joen toista puolta ajettiin mummulaan kymmenen kilometrin päähän kotua, ja sielä käytiin sitte kahtomasa ko setä ja serkku sytytti kokon, vähä aikaa aina oltiinki, sielä oli ussein muitaki serkkuja ja tätejäni miehineen, ne asu samalla kylällä. Matkan varrella laskettiin kokkoja, melekeen joka talon pihalla paloki kokko. Takasi tultiin joen toista puolta, ja sillon oli osa pienemmistä kokkoista jo palanu loppuun, mutta myöhemmin sytytetyt ja isommat palo vielä. Kotona haisi vattteet ja tukka ihan savulle ko menin nukkuun. Vielä suraavana päivänäki haisi ulukona savulta.

Meijjän äiti ei usseinkaan piilottanu meille suklaamunia, mutta meillä oli semmoset pahaviset munat, jokka aukes, ja yöllä äiti laitto ne meijjän sängyn viereen, niin, että aamulla heti ko heräs sai aukasta. Sielä oli jottain pientä yllätystä ja karkkia. Aamupalan jäläkeen äiti haki kylymiöstä kaikille suklaamunat, joskus oli kaikille kahet; isot ja kinderit. Kaikki aukas ne paperit varovasti, ettei ne hajua, ko mää keräsin niitä. Silittelin ne sormella siliäksi ja laitoin ne yhteen rasiaan. Usseimmiten suklaamunista sai sormuksia, paitsi kindereistä, niisä oli parraat yllätykset. Isi ja äiti anto omat yllätykset meille. Pääsiäisenä oli kivvaa ko isillä ja äitillä oli kaks vappaapäivää. Äiti oli laittanu luvvantaina töitten jäläkeen pääsiäisverhot ja pöyvvillä oli tipuja ja muita pääsiäiskoristeita, ja keltaset virkatut liinat. Malijakosa oli pahunkissoja ja koivunoksia, joisa oli hiirenkorvat, niihin laitettiin vielä koristeeks pieniä rulleja ja munia ja höyheniä. Me saatiin pikkuvelijen kans koristella munia ja laittaa ne rairuohoon. Koulusa askarrellut pääsiäiskoristeet oli kans laitettu esille. Ruuaksi oli monesti broileria ja riisiä ja jälkkäriksi persikka-ananasrahkaa. Ja vielä seuraavanaki aamuna saatiin aamupalan jäläkeen suklaamunat. Äiti laitto vielä pöyvvälle johonki lasikuppiin semmosia pääsiäiskarkkeja, niitä rakkeita. Joskus käytiin kyläsä tai meillä kävi vieraita, seki oli kivvaa.

 Näin jälkeenpäin muistellessa, aika yksinkertaisista asioista ne mukavimmat muistot syntyy. Yhteisestä olemisesta ja tekemisestä. Tänään koristeltiin perhekerhossa vitsat, täällä nykyisellä kotiseudulla virpomispäivä on palmusunnuntai. Meidän lapset saaki virpoa usein kahteen otteeseen, kun täällä kotona käyvät palmusunnuntaina, ja monena vuonna ollaan oltu pääsiäinen mun kotipuolessa, ja lapset on käyneet siellä virpomassa sukulaisia pääsiäislauantaina.

No nyt on löpisty taas enemmän ku laki sallii, laitan loppun kuvan viimevuotisesta pääsiäismunasta. Kyseessä on siis suklaamunan sisus, joka on maalattu ja koristeltu helmillä, näihin laitoin vielä silkkinauhasta rusetin ja höyhenet tuohon tikun yläosaan, ja lapset anto näitä sukulaisille tavallisten vitsojen lisäksi. Mulla on askarteluhuoneessa valmiiksi pohjamaalattuja munia vaikka kuinka monta, ehdinköhän tänä vuonna kehitellä niistä jotain.