Tänään alkoi tauti mun osalta helpottaa, välillä olo on ollut jo lähes terve.  Lapsetkin osoittaa toipumisen merkkejä. kaks pienintä on viettäny päivän enimmäkseen leikkien ja touhuillen. Esikoinen myös vaikuttaa ihan terveltä. Toisiks vanhin tyttönen potee yhä, eikä ole montaa kertaa huoneestaan ulos tullut. Mies otti päivällä pitkät unet, ja nyt se lähti myös köllölleen, kun tuli kuulemma outo olo. Vietettiin me äsken kahvihetki romanttisesti muistellen, kun seitsemäntoista vuotta sitten, hiihtolomaviikon (vko 10)tiistaina tapasimme toisemme ekan kerran. Ja tähän on siis tultu.

 Sen verran mulle iski käsillä tekemiseen inspis, että kävin hakemassa parit langat ja virkkuukoukut, ja aloin tavaamaan Helmiksen laittamaa ohjetta isoäidin neliöihin.

 Tuo sana neliö, herättää meidän perheessä mukavia muistoja niiltä ajoilta, kun esikoinen oli vielä pikkuinen. Neiti, kun sanoi sanan neliö aina "neljy". Minä sitten kerran oikein hitaasti sille tavasin, että se on: ne---li---ö, ja tyttö toisti samalla hitaudella ja samalla äänenpainolla, että: nel---jy.

Näistä mun virkkauksistakin tais tulla enempi neljyjä, kuin neliöitä, mutta eihän sitä heti voi osata. Tässäpä siis elämäni ensimmäiset isoäidin neljyt:

432285.jpg

432282.jpg

Isompi on virkattu koukulla numero 3 , lanka on villalankaa ohuempaa jotain. Ja pikkuneljy on ompelulankaa virkattuna koukulla 0,6. Siitä saattaa tulla vaikka sohvatyyny. Saapa nähä.

Hauskaa, miten käsillä tekeminen viehättää myös noita junnuja. Neiti kolmivuotiaan päivän projekti kaikkine keskeytyksineen ja kaatumisineen oli hama-helmistä tehty sydän. Aivan uskomattomalla kärsivällisyydellä se tyttö sitä teki, ja saipahan vaan valmiiksi, eikä tarvinu yhtään auttaa. paitsi tietty silittämisessä. Muitten lapsetkin varmaan tekee tuommosia hommia, en mää sillä, mutta olin vaan yllättynyt, kun tämä meidän toisiks nuorin on aika eläväinen tapaus, että siltä kumminkin jostain löytyy keskittymiskykyä, ja-halua tuommoseenkin hommaan. Ehkäpä se on vaan vielä sen verran sairas, että rauhalliset askartelut tuntuu riehumista kivemmalta puuhalta. Nyt kärttää kyseinen neiti iltapalaa, joten pitää mennä. Moikka.