Vietimme eilen PikkuRouvien kanssa Jaanan synttäreitä. Kieltämättä alkoi kummasti odottaa omaakin vanhenemista, kun Jaana sai niin ihania lahjoja.

Nanna oli tehnyt upean rannekorun sekä naiselliset puutarhavermeet. Tuulia oli kääräissyt pakettiin aurinkotuolin, neulepuseron ja tyynyn, joka toimii talvella vaikka vedonestäjänä oven edessä. Chrisse oli taituroinut viehkeän korsetin. Minä värkkäsin nämä:

Jaana ei ollut hommannut pirskeisiin pellejä eikä poniratsastusta (onneksi), mutta oli sen sijaan leiponut herkullisen täykkärin ja huovuttanut vinon pinon sydänheijastimia, joista saimme valita itsellemme sopivan värisen. Swappia Jaana ei ollut ehtinyt tehdä, mutta vaadimme yhden heijastimen swappiin, että Jaana pääsi vielä sitäkin jännittämään. Tämmöisiä aarteita me sitten swapattiin:

Chrisseltä sininen keraaminen kannu ja massasta tehty säkki. Tuulialta kaunis setti keltaisia keittiötekstiilejä, Nannalta raastinrauta ym. tarvekaluja keittiöön. Minä tein rikkalapion ja -harjan sekä (plääh) emalikannun.

Nyt te luulette, että siellä ne rouvat vaan lahjoi toisiaan ja kakkua mässytti, mutta eipäs mittään. Talon kimpussa häärittiin ja laitettiin paikat uuteen uskoon. Lattiat sai uutta pintaa, samoin yksi seinä uudistettiin. Ovia tehtiin ja asenneltiin ym. ym. 

Varsinaisena teemana oli keittiö, johon ilmestyi komea pirttikalusto Nanna käsistä. Minä väsäsin tikkaat uuninpankolle ja puulaatikon uunin kupeeseen. Tuulia oli tehnyt kotona myös keittiöön komiat matot.  Tosi kiva oli taas yhdessä ahertaa, ja ens kerralla jatketaan.

Tässä talossa kannuja piisaa, taitaa olla joku kannuS-talo.