Vihdoin ja viimein koitti virpomispäivä, kuopus varsinkin on jo pari viikkoa laskenut öitä tähän suureen päivään. Toisaalta on hirmu työlästä hakea ja koristella vitsoja ja etsiä sopivia kamppeita, mutta vaivanpalkkana kyllä oli taas niin söpöt pikkunoidat, että kyllähän tuo kannatti. Oikeastaan pääsin vähällä, kun isot tytöt hoitivat vitsaprojektin alusta loppuun. Äitiä ja isiä hieman jännitti päästää virpojia ekaa kertaa ihan kahdestaan tien päälle. Meidän kylällä kun ei ole kovin tiheää tämä asutus. Nyt on reissu ohi, ja näyttää suklaat maistuvan reilun parin kilometrin lenkin jälkeeen.

Eilen nukkiskerhossa värkkäsin pikkujuttuja lyhtyprojektiin. Tässäpä pari otosta. Isotätini kasvatti nuorempana aina paljon kukantaimia, äidin kanssa sitten usein haettiin juuri orvokkeja meidänkin pihalle.

Aika kiva olis jos olis jo näiden aika. Mutta varmaan menee vielä jokunen kuukausi. Mies tuolla romistelee katolta lunta alas, ja ikkunoiden edessä on semmoiset kinokset, ettei kohta yli näy. Positiivistahan on tietenkin se, että lunta tulee koko ajan lisää =P