Näköjään tämä puuastioiden teko on nyt mulla aivan pakkomielteenä. Idean saattaminen tyydyttävään lopputulokseen tuntuu vain olevan tuskastuttavan vaikeaa.  Olen parantumaton hamsteri, ja kellarikammiostani löytyy tiettyjä piirejä järkyttävä määrä kaikenlaista "saattaa joskus tarvita"-kategoriaan kuuluvaa sälää. Nyt sain mielestäni loistavan idean. Uudenvuodenrakettien tulpat pääsivät tämmöiseen käyttöön:

Lopputulosta en vielä voi esitellä, näiden pitää nyt kuivua kunnolla. Huomenna pääsen ehkä kokeilemaan, kun joudun olemaan töistä pois hoitamassa vesirokkoista eskarilaistani.

Suru-uutinenWooperin äkillisestä kuolemasta on ollut mielessä eilisestä asti. Tänään vietin pitkän tovin lukemalla hänen blogiaan ja ihailemalla äärettömän taitavia ja ihastuttavan hauskoja minejä, joita hän on tehnyt. Tapasin hänet muutaman kerran Tampereella nukkekotimessuilla, ja minulle jäi hänestä oikein positiivinen mielikuva. Vaalin aarteena niitä muutamia esineitä, jotka olen häneltä ostanut. Toivon hänen läheisilleen voimia suunnattoman surun keskellä.

Hiljaisuuden kaipuuni veti minut hetkeksi kellariin askarteluhuoneeseeni. Kuten niin monesti ennenkin sain taas huomata tämän harrastuksen terapeuttisen vaikutuksen. Omassa rauhassa nyhrääminen on kumman lohduttavaa, vaikka mielessä pyörii surullisiakin ajatuksia.

Viimeistelin aiemmin tekemääni puuastiaa, ja huomasin, että siitä halusi tulla kiulu. Kiululle piti sitten yrittää tehdä kaveriksi kauha. Tässäpä tämä parivaljakko valmiina. Pyyhkäisin ne ihan ruokaöljyllä, kun maalihan ei näihin oikein kuulu.

Askartelualustan ruudukkohan on 1cmx1cm.