Sain taas pakkomielteen, joka ei jättänyt rauhaan, ennen kuin sen toteutin.  Käytin nukkekodin lusikkaa apuna, kun laitoin kanelia niiden mummun pikkuleipien päälle, ja päähäni jumitti ajatus lusikkaleipien teosta. Ja tehän tiedätte, että näistä jumittaneista ajatuksista on useimmiten vain se yksi keino päästä irti, eli pakko kokeilla. Siispä lusikka kauniiseen käteen (tässä tapauksessa kaunis lusikka tavalliseen kouraan), ja hommiin.

Oikeastihan nämä on pieniä:

Muistaakseni olen nähnyt näitä pieniä lusikkaleipiä aiemmin Marian taituroimina, eli ennen kuin kukaan hommaa mulle mitään pakkolähetteitä yhtään minnekään, puolustaudun eskarityyliin: "noku se teki ensin".

Nyt mulla olis pakottava tarve saada tehdä potkukelkka. Ensin kyllä pitää tehdä vähän työkaluja...