Eilen otin massat esille ja nyhräsin mummun lyhtyyn vähän herkkuja. Aiemmin jo tein taikataikinasta ässiä ja taskupikkuleipiä, muttta ne ei oikein tyydyttäny mua. Massasta tein myös serinakakkuja, joita mummu myös usein leipoo. Vaikka vaatimattomuus kaunistais, niin jätän tilaisuuden tällä kertaa käyttämättä ja kehun sen verrran, että meidän mummu leipoo maailman parhaat ässät. Eikä muissakaan leipomuksissa ole valittamista, päinvastoin, vesi herahtaa kielelle näitä katellessa, kun muistuu mieleen alkuperäisten herkullisuus.



Mummun ässät ei oo aivan näin silosia, kun niissä on seassa mantelirouhetta. Ja mummun ässiin ei sitten oikeastikaan kuulu kanelia päälle. Tasku-pikkuleivissä on miniversiossa koristeena kanelia ja suolaa, oikeissa on tietysti sokrua. Ja mummun serinakakut on koristeltu ohjeen mukaisesti mantelirouheella, kun näissä miniversioissa mantelin ja munan korvaa lakka ja puuväri.

 Lyhtyyn tulee myös kääretortusta tehdyt leivokset, joilla mummu myös usein meitä hemmottelee. Nämä ovat vielä kesken, toivottavasti lopputulos on tätä parempi.




Näissä siis päällä hilloa ja kermavaahtoa (kohomaalia, jonka saa vuorokauden kuluttua lämmittää koholle) Lopuksi ne koristellaan hedelmillä tai nomparelleilla.

Sain kuin sainkin kudottua pienen villasukan, ja vieläpä oikeanlaisella kantapääkavennuksella, samalla minkä mummu tekee.  Lankakori on punottu paperista ja esittää semmoista, joka on punottu postipakettien päällä käytettävästä muovinauhasta,. Niistä nauhoista mummu on vuosien varrella punonut jos jonkunlaista käyttö ja koriste-esinettä, mm. mökille rantatuolin päälliset ja kukkien suojaruukkuja.





Tuolin takana oleva kukkapöytä on tehty laskukoneen nauhan hylsysytä, niitä on mummu tottunut vaihtamaan ennen eläkkeelle jääntiään. Tuon nojatuolin pehmusteena on muuten myös semmoista superlonia, jota mummu on kerännyt mulle talteen joskus aikaa sitten.  Ja ompelukoneen malli on otettu mummun Elnasta. Siihen en oo aivan tyytyväinen, mutta en vaan osannut parempaa tehdä. Siihen oli mulla vielä tarkoitus maalata tussilla se "Elna"-teksti, mutta unohdin, ja ehdin jo liimata koneen tuonne.  



Lyhdyn seiniltä löytyy mummulan seinällä oleva kalastaja-aiheinen taulu, valokuva mummusta ja lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista sekä kullanvärinen vellikello, jota me koko lapsisakki ollaan vuosien varrella soitettu.




Pikkutyttönä aina ajattelin, että toinen noista kalastajista on pappani, joka kävi usein merellä kalassa.

Seinällä on myös pienoismalli ryijystä, jonkalaisia mummu on tehnyt meille jälkeläisilleen vähän jokaiselle. Sitähän olen täällä jo moneen kertaan esitellytkin.

Luultavasti joudutte vielä siitä ihan valmiista lyhdystä muutamia kuvia katselemaan, mutta tässä vähän esimakua tulevasta projektista:



Vaikka katse kiinnittyy jo tiukasti tulevaan, poistun tästä etuvasemmalle ja lähden lämmittämään perheelle iltaruokaa, meillä tarjotaan tänään pyhäinjäännöksiä.