Hyvää uuden vuoden jatkoa kaikille blogini lukijoille. Arki on alkanut uusissa ja vanhoissa merkeissä. Uutta meillä on kahden nuorimman tytön uusi hoitopaikka, joka näin kolmen ensimmäisen päivän kokemuksella vaikuttaa onneksi oikein kivalta.  Me muut ollaankin palailtu tuttuihin kuvioihin. Arkirytmi tuntuu kyllä pitkään nukuttujen ja valvottujen lomapäivien jälkeen tosi arkiselta.

Loma meni perheen kanssa puuhaillessa, enkä juurikaan saanu aikaiseksi mitään askarrella. Sen verran sentään, että tein viimein valmiiksi kynttilänjalan, jota aloittelin kerran Pikku Rouvissa. Suklaakonvehtirasian pohjasta kyhäilin myös eräänlaisen maljan. Se on nukkisäidin isomummun peruja, vanha ja kulahtanut. Saattaapi myös päätyä jonnekin muualle, mutta tässäpä nyt kuvat niistä:



Arki on siitä mukavaa, että harrastustoiminta pyörähtää käyntiin. Mun kohdallahan se tarkotta PikkuRouvien kokoontumisia. Tänään aloitettiin kerhon kevätkausi kakkua syömällä Vuokon luona. Suunniteltiin kevään ohjelmaa; luvassa on ainakin virttyneitä yöpaitoja ja kulahtaneita mummokalsareita, siis mitä? -se jääköön nähtäväksi.
Kerhon 1-vuotissynttäreillä olivat mukana myös: Taina, Tuulia, Chrisse ja Nanna.
No tehtiinhän me toki muutakin, kuin herkuteltiin; Nanna värkkäs kukkia ja me muut nyhrättiin virkkuukoukkujen kimpussa. Ensin tietysti ihasteltiin pitkän aikaa ihanaista Vivianlinnaa. Myös Vuokon tuleva nukkekoti on kadehdittavan hieno jo nyt. Oikein paljon kiitoksia vielä Vuokolle emännöinnistä.

Kerhon kohokohta on aina swappi, jonka aihe oli nyt leikkikalu. Minä tein hakka-lelun, jota nukkekodin poju aamulla vähän testasi. Hakka päätyi Tuulialle.



Vaikka poju ei tätä saanutkaan omaksi, niin ei syytä murheeseen sillä vaihdossa tuli pojulle kiva Vuokon tekemä ksylofoni.
      Vauvakin tykkää, kun isoveli pimputtelee. 

Keskeneräisistä projekteista sen verran, että mummun lyhty alkaa olla jo hyvässä vaiheessa, koitan ottaa siitä päivänvalossa kuvia näytettäväksi. Toinen työn alla oleva juttu on hys,hys-kategoriaan kuuluva, mutta muutama siihenkin liittyvä esine pässee pian esille.