Nukkekodissa on vietetty mukavaa isänpäivää. Aamulla poju herätti äidin jo aikaisin laulamaan isille, sänkyyn (siihen kuviteltuun) kannettiin kerhossa askarreltu kortti kera uusien sukkien. Päivä kului tavalliseen lapsiperheen tyyliin leikkien ja kokkaillen. Äiti innostui ripustamaan yläkerran ikkunoihin verhot.

Illan hämäryessä äiti lähtee nukuttamaan lapsia, ja nehän nukahtavatkin tänään yllättävän helposti.

Kyllä ne ovatkin suloisia nukkuessaan. Pojun sänky pitää kyllä mahdollisimman pian saada puusepän verstaalle jatkettavaksi. Tuulian tekemät peitto ja tyynyt sopivat kyllä pidempäänkin sänkyyn. Ja vauvallekin pitää hommata sänky, ennen kuin se oppii kääntymään. Portaiden aukon ympärille laitetaan kyllä heti huomenna kaide, ennen kuin siinä sattuu vahinko.

Kellohan on vasta vähän yli kahdeksan. Ihanaa, ehdimme nauttia hetken kahdestaan ennen nukkumaanmenoa.

Isä on sillä aikaa täyttänyt hedelmäkulhot alakerrassa...

...ja yläkerrassa.

-Laitan meille vähän iltapalaa aivan pian. Kävisitkö sillä aikaa asentamassa lastenhuoneeseen sen uuden kattolampun, niin nähdään miltä se siellä näyttää. -Hyvä ajatus rakkaani.

-Lamppuhan näyttää aika hauskalta, tuota johtoa saat kyllä vielä vähän korjailla. Katsopa samalla, kun järjestelin muuttolaatikoista astioita kaappiin.

-Nyt maistuisi se iltapala, mitäs olet laittanut?

-Paistoin sinulle nakkeja, koska tiedän, että sinun puolestasi kaalit saavat olla kaikessa rauhassa vihanneslaatikossa.

-Lisäksi laitoin vähän juustoja, croissanteja ja salaattia, olepa hyvä!

-Jälkkäriksi juodaan kahvit leivosten ja kakun kera, sytytäpä kynttilät, niin päästään syömään.

Lapset aina kyselee, että millon sää äiti oikein leikit sillä sun nukkekodilla ja "puhutat" niitä? Lapsillehan ei tarvi kertoa ihan kaikkea, eihän...