Kovaa vauhtia mennään kohti juhannusta. Eilisen päivän urakkana mulla oli ruohon leikkuu. Sitä hommaa meillä kyllä piisaa.Aivan kakkia en ehtinyt vieläkään pukata, vaikka kahdestatoista ilta kymmeneen olin pääosin niillä töin. Osa pihasta tuli leikattua vasta ekaa kertaa ja ruoho oli niin pitkää, että sai koko ajan nykkiä konetta käyntiin. Onneksi viime kesänä hommattu kone toimi kuin unelma. Melkein kolme tankillista ajaa hurruuttelin tyhjäksi. Illalla sain kyllä vetää avaavaa, kun henkitorvet meinas mennä tukkoon. Jaloissa myös tuntuu, mutta sehän on vaan positiivista. Vielä pitäs pestä ikkunat ja sauna, niin sitten olis aika kiva viettää juhannusta.
 Juhannussuunnitelmissa on polttaa kokko rannassa, syödä salaatteja ja makkaraa, paistaa tikkupullia ja tuskailla valtaisten sääskiparvien kanssa. Toivotaan nyt vaan, että sen verran olis poutaa, että saatais kokko poltettua. Makkaroista selvitään hätätapauksessa sisälläkin ;)

Eilenkin tuli muutama sadekuuro katkaisemaan ruohonleikkuuta. Minä käytin tailaisuuden hyväkseni ja piipahdin kellarissa vähän värkkäämässä. Aikaansaannoksena muutama laukku nukkekodin väelle.

 
Äiti sai tämmöisen vähän tilavamman mokkanahkaisen olkalaukun. Vauvan kanssa liikkuessa laukku ei voi olla liian iso.



Henkilökohtaisempia menoja varten tuli tämmöinen hassu pikkulaukku (sopii hyvin rouvan mauttomaan pukeutumiseen).



Isännälle valmistui salkku tärkeille papereille. Tämän herran tuntien laukun sisältö lienee lyijykynä ja ruutuvihko runojen rustailuun. Nukkekodin isän metroseksuaalinen ulkomuoto on saanut minut vakuuttuneeksi, että hän on ammatiltaan runoilija. Luultavasti keksikesän yöt valoisuudellaan ovat saaneet runosuonen sykkimään, kun herra on kaivanut jostain kellarin uumenista lähen museokamaa olevan polkupyörän. Sillä pääsee kätevästi luonnon helmaan runoilemaan. Sillä aikaa kun oma muusa jää kotiin huolehtimaan lapsista ja kotitöistä.


Nyt pitäs vissiin lähtä niitä ikkunoita kuuraamaan.