Näinhän siinä kävi, että suorastaan pakko oli vielä kokeilla tökkiä. Lopputuloksena syntyi pikkuinen ystävä nallelle ja kanin kiroukselle.

Näitä on kyllä mukava tökkiä. Varsinkin pään teko on mun juttu. Vartalo ja raajat on sitten se pakollinen osuus, joka meinaa vähän tökkiä. Pitää vissiin harjotella vielä, että keksii niihinkin oman tekniikan. Nyt meinas kylä usko loppua, kun tassut katkeili ja sojotti välillä ihan ihme suuntiin. Kun raajat viimein näytti edes vähän siltä miltä piti, oli pää jo muuttunut oudon malliseksi, ja melkein myös katkesi kaulan kohdalta irti. Vaikeuksien kautta siis aivan kelpo kaveri putkahti meille.

Onnistuin myös saamaan tästä vähän pienemmän.

Tässä vielä kuva näistä Epen tekemistä hienoista kauluspaidosta.

Kyllä mun nukkiksen isukki kaipasikin vähän modernimpaa ja käytännöllisempää kampetta.

Viimeisessä kuvassa pörröinen porukka toivottaa hyvää yötä.

(Nämä on vähän kuin minäkin,että ovat luonnossa paljon kauniimpia ku kuvissa =D  )