Tänään alkaa viimeinen lomaviikko. Jännittävää, oikeastaan vähän pelottavaakin. Paluu työelämään neljän vuoden kotonaolon jälkeen ei tunnu tässä vaiheessa ihan pikku jutulta. Onneksi mulla on ihan työpaikka mihin palata. Ja työkin on sitä mistä tykkään, eli enköhän mää selviä. Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö tämä olis iso muutos. Oikeastaan se on aika iso muutos koko meidän perheelle.

Isommat koululaiset on kulkeneet neljä vuotta koulussa, niin, että äiti on ollut aamulla ja iltapäivällä kotona. Huonoilla keleillä oon ollu koululaisia kuskaamassa autolla. Saapa nähä miten ens talvena kyytit hoidetaan. Mies on saanu kulkea neljä vuotta töissä työn asettamien aikavaatimusten mukaan, nyt pitää huomioida pikkutyttöjen hoitoasiat, niin, että saadaan pidettyä tytöt osa-aikahoitolaisina.

Pikkutytöille muutos on kaikista suurin. Aiemmin lähdettiin vain tiistaiaamuisin perhekerhoon, nyt lähdetään joka arkiaamu. Kuopus suhtautuu vielä nykyäänkin vähän pelokkaasti uusiin ihmisiin, joten hänelle hoitoon meno voi olla vaikeaa.

Onneksi tulossa on puuhakas viikko, ettei niin ehdi panikoimaan. Pesistä on huomista vaille joka ilta. Marjoja sais poimia sitten siinä välissä niin paljon kuin jaksaa.

Varsinaiseen asiaan, eli askarteluun, ei oo paljoakaan lisättävää. Oon virkkaamassa nukkekotiin sängynpeitettä ja yks jos toinen projekti muhii päässä, mutta mitään valmista ei oo syntyny. ennen töitten alkua olis kyllä aika terapeuttista rauhoittua muutamaksi tunniksi nollaamaan aivot askarteluhuoneeseen, näyttää vaan, että tällä viikolla ei aika riitä.

Ihanan kesäinen viikko näyttää olevan luvassa säitten suhteen, joten nautitaanpa vielä kesästä...