Lähinnä kyllä siis törähtelee nuhanenät. Onneksi näyttää siltä, että syksyn ensimmäinen nuha selätettiin melko vähin äänin. Maanantain ja tiistain oli pienimmät pois hoidosta, mutta loppuviikko ollaan oltu työkykyisiä.

Pikkuhiljaa alkaa tulla rutiinia tästä töihin ja hoitoon ja kouluun menosta, mutta syksyn harrastusaikataulut on vielä vähän auki, joten kyllä tässä uutta opittavaa ja muistettavaa riittää. Näyttää uhkaavasti siltä, että melkein kaikille arki-illoille kehkeytyy joku meno. Meillähän ne harrastukset meinaa aina autoilua kylille. Pitää kyllä varata itellekki joku illa kellarissa värkkäilyä varten. Kamalasti tekis mieli käydä nukkekodin ja muittenkin miniprojektien kimppuun, mutta ei tässä oo vielä ehtiny. Onneksi työ on semmoista, että saa askarrella, vaikka käytännössähän se aika siellä menee siihen materiaalien hommaamiseen ja lasten ohjaamiseen.

Valitettavasti tähän(kään) postaukseen ei siis liity yhtään mitään kuvaa, toivottavasti vielä joskus saan jotain värkkäiltyä.