Tämä viikko ei varsinaisesti oo menny ihan miellyttävimällä mahdollisella tavalla. Kuopushan aloitti oksentelemalla maanantaipäivän. Keskiviikon vastaisena yönä oli sitte mun vuoro, ja valvoin koko yön seurustellen välillä ämpärin kanssa. Keskiviikkopäivän makasin kuumeessa ja kovissa lihaskivuissa, ja kuuntelin aina välillä, kun tuo meidän lainapoika oksenteli seinän takana. Torstaiaamuna mulla oli lääkäriaika, kun tarvitsen syksyn työnalkua varten lääkärintodistuksen. Nappasin buranaa naamariin ja kylmä hiki pinnassa vietin aamupäivän tk:ssa. Hommasin samalla itsellenikin avaavan lääkkeen, kun allergian takia menee niin usein henki ahtaalle, ja lääkäri laittoi sitten ihan astmakokeisiin, joten jonotin sitten spirometriaan ja labraankin siellä. Kotiin tullessa oli jo ihan kohtalaisen hyvä olo, ja istahdin keinuun virkkaamaan nukkekodin verhoa. Miehellä oli onneks 80 tuntia ylitöitä sisällä, niin se pystyi jäämään  keskiviikkona kotiin ja torstainakin käväs vaan yhden palaverin.

No, kun mies sitten tuli eilen sieltä palaverista, alettiin suunnittelemaan tukea maata pitkin kasvaville humaloille.Mies iski vanhoja seipäitä pystypuiksi  ja haettiin kottikärrylinen pajuja tuosta pellon laidasta poikkipuita varen. Minäpä sitte ajattelin samalla tekaista lapsille pajupillit, mutta sitä ei olis kannattanu tehdä. Onnistuin toheloimaan puukon kanssa sormeen sen verran kunnollisen haavan, että seuraava suunta olikin Oulun yhteispäivystys. Onneks oltiin suunniteltu ja sovittu illaksi kyläily miehen siskon luo, niin voitiin nakata matkalla lapset sinne. Sairaalassa oli yllättäen ruuhkaa, ja kolmen tunnin odottelun jälkeen sain sormeen kaksi tikkiä. Ja kaupanpäälliseksisain vielä jäykkäkouristusrokotteen. Eli eilinen päivä tuli vietettyä aika pitkälti lääkärissä.

Nyt ei sitten pysty tekemään oikein mitään, sormi on aika hellänä, eikä sitä saa pariin päivään kastella, joten mitään likasta hommaa ei pysty tekemään. Virkkaaminenkaan ei taida onnistua, kun vasemman käden etusormi on se pipi, ja tuntuu epämiellyttävältä edes ajatella , että tökkäisi virkkuukoukulla siihen.

Onneksi mahatautiin ei oo enää kukaan sairastunu, toivon kyllä, että se jättäis meidät jo rauhaan. Ja sekin on kyllä ihan hyvä juttu, että puukon kanssa sähläsin minä, eikä kukaan lapsista.