Pakko tulla välillä sisälle jäähylle, kun ulkona paahtuu. En mää valita, ihanaa, kun on kesä ja kesäkelit.

Mun värkkäilyt on muuttuneet äitihommiin. Eilen oli kuopus jossain oksennustaudissa, toivottavasti ei tuu muille. Onneks meni päivässä ohi, mutta nyt on pari mattoa oottamassa pesua. Jos nämä hyvät kelit jatkuu, niin vois kyllä pestäkin matot. Kukahan se sitten pesis meidän ikkunat?

Tänään autoin vähän esikoista ja toisiks nuorinta neitiä leikkimökin siivoamisessa. Toisiks vanhin tyttö on viettänyt päivän serkkupojan kanssa, ovat käyneet mm. kahdesti pyörällä kylillä (yht. n. 24km) Hernerokkaa keitellessä istuin pihakeinussa virkkaamassa, tai lankailemassa, kuten tuo meidän toisiks nuorin sanoo. Oon yrittäny saada nukkekodin keittiöön verhoa aikaseksi. Nyt alkaa näyttää lupaavalta, yks malli on valmiina, enää pitää tehdä kaks samanlaista lisää, että tulee kaikkiin ikkunoihin samanlaiset.

Meillä on siis tällä viikolla viis lasta, kun saatiin tuo lasten serkkupoika viikoksi meille pojaksi. Hellepäivän ohjelmaan on lapsilla kuulunut vesi-ilmapalloleikki trampoliinilla. Niitä vesi-ilmapalloja ne kävi sieltä kylältä ostamassakin oikein kahteen kertaan. Minä lupasin paistella sitte iltapalaksi lättyjä. Taidetaan herkutella oikein jäätelön kanssa. Viimeisiä mansikoitakin löyty vielä pakastimen pohjalta, jokohan ne raaskis syödä pois.

Valitettavasti myös sääsket on huomannu, että nyt on kesä, joka paikkaan nousee kutisevia paukamia. Eilen illalla autoin miestä ottamaan asuntovaunua tallista ulos, niin sääskiä oli ihan puurona ympärillä, pääsi mukavasti leirintäaluetunnelmaan ihan omalla pihalla.Nuo isommat lapset olis ollu heti menossa vaunuun yöksi, vaan en päästänyt, kun se kuopus oli koko päivän oksentanut, aattelin, että ei kaikkein hauskinta oo lähtä yöllä siivoamaan asuntovaunusta öklejä. Onneks kukaan ei oo vielä sairastunut. Luultavasti kuopukselle tuli joku pöpö jostain, mitä on pihalla maistellu. Se ei ite varsinaisesti pistele mitään suuhun, mutta tuo isompi sisko sitä aina yllyttää, hiekkalaatikollakin se aina maistattaa pikkusiskolla hiekkakaut ihan oikeasti. Jospa se eilisestä otti vähän opikseen tuo siskokin, että ymmärtäis olla tuputtamatta toiselle hiekkaa.

Tuolla meidän kuopuksella on ollut paha tapa tunkea kaikkea mahdollista nenäänsä. Parhaiten on mieleen jäänyt viime kesältä, kun tyttö tunki sieraimeensa raa'an viinimarjan. Oltiin pesiskentän laidalla perjantaina ja kello oli puoli neljä. Raaka viinimarja on niin kova, ettei me saatu sitä ulos millään. Minä lähdin tytön kanssa paikalliseen tk:een, mutta sepä olikin jo kiinni. Meiltä on Ouluun yhteispäivystykseen matkaa n.40km. Ja vanhasta kokemuksesta tiedän, että siellä saa aina jonottaa. No lähdin sitten hakemaan kotoa virkkuukoukkua, kun mies tuumas, että yritetään vielä sillä. Siinä itki kyllä lapsi ja äiti, mutta isi sai onneksi kaivettua sen marjan ulos.

No sitä ennen ja sen jäkeen on sieraimista kaiveltu milloin mitäkin, mm. viime sunnuntai-iltana yks helmi. Ja nyt siihen varsinaiseen asiaani. Eilen illalla laittelin hernekeittoa varten herneitä likoamaan. Huuhtelin niitä siivilässä, ja kuopus oli vieressä katsomassa. "Mitä nuo on?" kysyi neiti. "Herneitä", vastasin. " Onko ne leikki?", kysyi tyttö. "Ei", vastasin. "Laitetaanko niitä nenään?", oli seuraava kysymys.

Että tämmöstä tänne, nyt lähden tekemään parin litran lättytaikinan.