Oon ottanu eilen ja tänään vähän tuntumaa tulevaisuuteen, kun oon kumpanakin aamuna menny töihin. Eilen vein lapsetkin hoitoon, mutta tänään sain ihan yksin lähteä, kun lapset jäi isin kans heräilemään. En oo oikeasti ollu töissä, mutta kävin näyttäytymässä tuleville eskareille ja samalla vähän kuulostelemassa, että minkälainen porukka sinne on syksyllä tulossa.  Tuli kyllä semmonen olo, että on kiva menää pitkästä aikaa taas töihin, mulla on niin mukava työpaikka ja työkin on vielä ihan mun juttu, niin mikäs tässä on ollessa. Toisaalta tietysti mieleen hiipi haikeitakin ajatuksia, luultavasti en enää täysin kotiäitinä tuu olemaan.  Uskomattoman äkkiä tässä onkin neljä vuotta mennyt.

Askartelurintamalla ei oikeastaan mitään uutta kerrottavaa: Salaisuuksia edelleen ssshhh... Sen verran voin paljastaa, että oon joka ilta askarrellu monta tuntia, eli kyllä tässä jonku ajan päästä on jotain näytettävääkin.

Tuleva viikonloppu on meillä taas yhtä juhlaa. Perjantaina suunnataan auton nokka kohti mummulaa, ja nähdään mun rakas pikkusiskokin piiitkästä aikaa. Ei olla nähty viimeks ku jouluna, kamalaa, melkein puoli vuotta sitte (siis melkein). Sisko sulhasineen tarjoaa valmistujaiskahvit lauantaina ja sunnuntaihan onkin sitten äitienpäivä. Siihen taitaa vähäksi aikaa loppua meidän juhlaputki, lakkiaisia ei tänä keväänä taida olla kellään sukulaisella tai tutulla, kummipojan synttärit mahtaa olla seuraava tapaus juhlarintamalla, ja ne on kesäkuussa.

Mukavaa keskiviikkoa toivottelen, jos joku jaksoi tänne asti lukea.