Kävinpäs sitten aamulla apteekissa. Menin hakemaan toisiks nuorimman neidin allergialääkettä, jonka resepti oli ollut uusittavana. Apteekintäti etsi ja etsi, kävi välillä kysymässä, että millonkas se resepti on tuotu, kun ei löydy sillä nimellä. No ei kai se löydy, kun olis sanonu väärän lapsen nimen. Johan alkoi löytymään, kun nimi oli oikein. 

Samalla aattelin sitte tulevaa siitepölykautta silmälläpitäen ostaa itellenikin nenäsuihkeen. "Minkälaista on ennen ollut?", kysyi täti. "Levolacia mää oon aiemmin käyttäny", vastasin. "Ai allergiaoireisiin?Levolacia???", kysyi täti pokkana. "Eiku Lecrolyniä, vai mitäs se olikaan?", sopertelin siinä ja pidättelin naurua. No eihän se ollut sitäkään, mutta sainpahan lopulta oikeaa ainetta. Mutta kyllä mua vieläki naurattaa, Levolac on kyllä hyvä lääke ummetukseen, mutta en silti ensimmäisenä kokeilis sitä allergiseen nuhanenään.

Aika huvittava apteekkireissu mun mielestä, myyköhän ne enää mulle tämän jälkeen. Se on vinha se tunne, kun muka niin fiksuna muistaa jonku lääkkeen nimen, ja esittää kokenutta asiakasta, niin näin siinä sitte käy. Toivottavasti ne siellä apteekissakin on naureskellu asiakkaalle, joka avaa nenän ja suoliston samalla aineella.

Kuvaksi tähän hassuun juttuun tulee meidän "askartelemat" tikkarikeksit. Valmiita täytekeksejä siis koristeltiin synttäreille tomusokerikuorrutteella ja karkeilla.

Hauskaa hommaa, ainut huono puoli oli, ettei keksit meinannu pysyä kasassa, kun niihin laitettiin nuo tikut.

Meillä juhlat jatkuu huomenna, eilen oli tupa täynnä tyttöjä (18) ja kävi meillä myös yksi pieni poika.Nyt pitääkin mennä ottamaan yks kinkkupiirakka uunista.