Jos ei elämä oo muuten tarpeeksi haastavaa, kannattaa ottaa pari alle neljävuotiasta lasta ja suunnata automarkettiin lauantai-iltapäivänä. Ovella ensimmäiseksi käydään äänekäs neuvottelu siitä, millaiset kärryt otetaan, ja kuka istuu missäkin ja kuka pukkaa ketäkin. Pikkukärryjen olemassaolo ohitetaan kuljettamalla lapset äkkiä niiden ohi, osoitellen samalla vastakkaisella puolella olevaa jännää "jotakin". Joskus on käynyt niinkin, että lapsi on huomannut ne pikkukärryt (semmoisia ei oman kylän ruokakaupassa ole), ja niitten kans lauantairuuhkassa on, jos mahdollista vielä kamalampaa.
Tänään meillä oli markettiin mennessä hyvät pohjat, isi ja äiti oli sovitellu ja etsiny vaatteita pari kolme tuntia, ja ipanat oli sopivan väsyneitä ja turhautuneita kärryissä olemiseen. Tässä marketissa oli semmoset tosi mahtavat isot kahden istuttavat autokärryt, valittiin useasta mallista se, jossa oli lisä/vakiovarusteena kaks rattia ja kaks turvavyötä (äidin ehdoton vaatimus). Isi kysyi, kumpia minä haluan pukata, ja järkevänä ihmisenä valitsin ne tavalliset, lapsettomat kärryt.
Ensin kaikui kärryissä iloinen pop, pop, pop, pop, pop, pop-musiikkia... Idolsin innoittamana. Sitten kutiteltiin ja nauraa kiherrettiin. Tässä vaiheessa oltiin edetty ohi vaate-, levy-, lelu- ja kodintarvikeosastojen ja alettiin päästä itse asiaan, eli ruokaostoksiin. Vihannesosastolla oli erä dvd-elokuvia tarjouksessa, tavattiin miehen kans Peppi pitkätossu-boksin kyljestä, että onko se puhuttu suomeksi, päädyttiin ostamaan. Samaan aikaan oli autokärryn kuskit valinneet syliinsä kymmenen muuta dvdv-boksia, oli Lostia ja Gilmoren tyttöjä ym. Onneks huomattiin heti, niin ei tarvinu kaukaa palata takasi niitä palauttamaan.
Minä lastasin kärryyn vihanneksia ja hedelmiä, ja autokärryistä alko kuulua ensin hilempaa sitte kovempaa: "mää haluan kävellä!". Kymmenen pistettä niille turvavöille, kumpikaan pikku Houdini ei päässy ite kiipeämään pois sieltä. Maitotuotehyllyllä huudeltiin jotain pylly, kakka ym. asioita ja revittiin toisisa vähän hiuksista, nojattiin toiten syliin ja ohjaamon ikkunoista työnty ulos kättä jalkaa ja päätä. Tämä vaihe on muuten kärryjen pukkaajalle haastava, kun pitää varoa, ettei nämä ulostyöntyvät raajat osu toisiin kärryihin tai hyllyihin. "Ostetaan naminamia!" kaikui yhdestä suusta ennen lähes tyhjää leipätiskiä. Vielä piti löytää muroja kahveja ja eilen luvattu Muumilimsa. Kassajonot oli ihanan pitkät, autokärryn kuskit piti huolen, ettei ihan lähellä seisoneet kuulleet kuulutuksia "Hyvät asiakkaat palvelemme teitä vielä 15 minuuttia, joten alkakaapa nyt hyvänen aika jo siirtyä kassoille, ja älytkää häipyä..."
kahdesta kärrystä lastattiin tavaraa kassahihnalle ja hätäise pohdinnan jälkeen päädyin kolmeen pussiin. (arvatkaa vaan riittikö?) Mies jäi maksamaan ja minä siirryin pakkaamaan. Tässä vaiheessa mies eretyi päästämään isomman neidin irti vöistä, ja sehän kipus heti sinne kassan päätyhyllylle mua auttamaan pakkaamisessa. Pienempi alkoi tietysti rääkyä pää punasena kärryissä, kun ei sitä päästetty. Minä hiki päässä yritin saada noin neljä kassillista tavaraa kolmeen kassiin kera apurin, joka helposti saattaa ottaa tavaraa siitä viereisenkin asiakkaan puolelta. Ja tietysti se viereinenkin asiakas on lapsen kanssa ostamassa perheelle viikonlopuksi kohtalaisen määrän tavaraa.
Nostin kassit kärryihin, sain suosiolla isommalle takin päälle, samalla kun yritin selittää, että kassoje takana olevat RAY:n pelikoneet ei oo lapsille. Kuopus huusi edelleen pää punasena ja isin pääkin tais olla vähän punainen. Viimeinen haaste on sitte saada puskettua ne täydet kärryt siellä ulkona auton luo. Samalla piti komentaa neitiä pitämään kärryistä kiinni, ettei se juoksisi autojen alle. Kuopus huusi edelleen, mies kanto sen autoon poikittain kainalossaan. Miks muuten ne ostoskärryt aina puoltaa ihan älyttömästi Jos yrittää kääntää ne menee suoraa ja päinvastoin.
No päästiin autoon, edessä vähän reilu kolmekymmentä kilometriä kotiin, kuopus huusi vielä reilut viis minuuttia autossakin. Sitte se alko ihastelemaan lähes joka pellolla olleita joutsenia.
Välillä on mukavaa vaihtelua päästä "ihmisten ilmoille", mutta luultavasti sekä ihmisistä, että meistä on ihan kiva, kun ollaan taas kotona. Tällä kertaahan meillä oli mukana vaan nämä pikkulikat, koko perheen kokoonpanolla tarina onkin sitten ihan toinen.
Kommentit