Nolottaa sanoa, mutta meidän ovessa on ollut melkein puolitoista vuotta sama kranssi. Tein tämän toissa jouluksi, ja kun en sen jälkeen oo saanu aikaseksi tehdä uutta, niin oon sitte antanu tämän olla. Käyhän se punaiseen taloon kesälläkin (seli, seli). Aika surullisen näköinen se kyllä jo on koko kranssi. Rusetti on antanut kaikkensa.

Monissa blogeissa oon törmänny sydämen muotoisiin kransseihin, ja semmoista halusin itsekki kokeilla. Valitsin kellarista mukaan mustaa rautalankaa ja sivuleikkurit. olis siellä ollu vihreääkin, mutta suunnitelmissa oli siinä vaiheessa tehdä (tai yrittää tehdä) kranssi koivunrisuista.

No pihalle kun pääsin, niin muistin, että joulukuusenhakuretkellä keräsin metsästä pussiin mustikan varpuja, ja nehän löytyi siitä samaisesta pussista varastosta. Niinpä aloin yrittämään. Pariin otteeseen jouduin purkamaan koko systeemin, kun tuli niin ruma, mutta yllättävän hyvä tuli lopputuloksesta, ainakin kauempaa katottuna.  Askarteluunhan voi soveltaa sitä leivonnasta tuttua ohjetta, että jos joku menee pilalle, peitä se kuorrutteella, askartelussa rumimpiin kohtiin kannattaa lisätä rusetti.

Mukavaa hommaa tuo ulkoilma-askartelu. Lämmintä oli parikymmentä astetta ja lapsetki viihtyy vielä trampalla, niin sain ihan rauhassa puuhailla.

Nuo härpäkkeet on saniaisen "siemenkotia" (luulisin). Ne on mun lemppareita, tungen niitä aina kaikkiin pihamateriaaliaskarteluihin.