Me vaihdettiin jo viime syksynä huonejärjestystä, ja siinä yhteydessä kirjahylly jäi lastenhuoneeseen leluhyllyksi, ja kirjat kannettiin muovipusseissa kellariin odottamaan uutta kirjahyllyä. Ne on siellä vieläkin, ja nyt suunniteltiin, että lähdettäis ens lauantaina retkelle ulkomaille, eli Haaparantaan katsomaan, miltä näyttää yks hylly, jota ollaan Ikean kuvastosta tiirailtu.

Tänä aamuna meidän pikkutytöt kipitteli joka-aamuiseen tapaansa mun viereen, heti kun heräsivät. Ensimmäinen kysymys arkiaamuisin on aina, "Missä isi on?" ja sitten tytöt kömpii isin paikalle. Tänä aamuna käytiin tämmöinen pieni keskustelu, neiti 3v:n kanssa:

- Äiti, onko se Juotsi kaukana?

- On se aika kaukana, vastasin unenpöpperössä.

- Enhän mää oo ajjejginen (allerginen) apinoille?

- Et, vastasin naurua pidätellen.

- Enkä kijaffeille?

- Et.

- Hyvä.

 On ne vaan niin sulosia nuo lapset.

Mies osti kerran talvella jostain vitosen korista kuumailmapuhaltimen. Ajattelin tänään pikaisesti kokeilla sitä, kun mulla on muutama pikkujuttu, joihin oon laittanu kohomaalia, joka kuumennetaan (uunissa). Yhden työn kuumensin mikrossa, mutta nyt olis ollu semmoset nastoihin tehdyt jätskiannokset, niin en uskaltanu niitä mikroon laittaa, kun niissä on metallia. No avasin sen puhaltimen paketista, ja eiku hommiin. Ja nyt tiedän miks sen nimi on KUUMAilmapuhallin. Lopputulos oli, että nastat sulas vinoon, ja jätskistä tuli harmaata, ei onneks sentään syttyny palamaan. Samoin mun hieno kakku meni ihan pilalle. Ensin näytti, että se olis käyny marengista, kun kermavaahto tummui, mutta tuli siitä niin suttuisen harmaa, että taitaa lentää roskiin.

Ja tämän sähellyksen opetus oli, että kannattaa AINA lukea ohjeet ja NOUDATTAA niitä.

Käyn vielä räpsäseen tähän kuvan näistä onnettomista leipomuksista.

Tässä koko komeus, ja vertailun vuoksi tuo mikrossa kohotettu kakku.