Kävin tänään hakemassa esikoisen taulut kehystämöstä. Kuvataidekoulussa on pian kevätnäyttely, ja sitä varten kehystettiin muutama työ. No avasinpa siinä sitten suuni, että mahtaako jäädä listanpätkiä roskiin laitettavaksi, tai paspispahvin palasia? Ja katsokaapa mitä sain mukaani:

467516.jpg

Noita pahvinpaloja on oikeasti paljon, ja lisäksi vielä iso kasa filmipurkkeja. Oon aina sanonu, että se mikä on toiselle roska, voi olla toiselle aarre. Askartelussa varsinkin pätee tämä. Samalla kun siellä kuvaamossa tuli nukkiksista puhetta, sain vinkkiä, että balsaa kannattaa kysellä lennokkikauppojen lisäksi myös kalastustarvikeliikkeistä. Ja meidän kylän puutarvikeliikkeestäkin kannattaa kuulemma tiedustella. Esikoinen sai ehkä päivän häpeäannoksen, kun äiti alkoi kerjäämään, ja lisäksi vielä paljasti harrastavansa nukkekotijuttuja, mutta mua ei kyllä hävetä, eikä kaduta. Parempihan se on, että muuten roskiin menevät tavarat saa uusiokäyttöä. Puhumattakaan kansantalouden säästöistä, kun mun mielenterveys saa terapiaa askartelemisesta. Mies varmaan myös riemastuu, kun kuulee, että oon alkanu keräileen omien roskien lisäksi myös muitten roskia(tähän joku vinkeä hymiö).

Tämä viikko on kyllä menny askartelun suhteen lähes häneksi (kuten meilläpäin sanotaan). Mies on ollut niin pitkiä päiviä töissä, että en oo päässy karkaamaan kellariin kertaakaan. Toivottavasti huomenna pääsisin vähän värkkäämään. Oikeastaanhan mun on pakko päästä, kun sunnuntaina mennään synttäreille, ja kortti pitää tehdä. Yks idea olis päässä Maze bookiin liittyen, kun sunnuntain päivänsankari on kuopuksen kummitäti. Ajattelin, että olis aika hauska tehdä kummitytön kuvilla täytetty pikku kirjanen.