Nyt piti sitten kokeilla tuota atc-kortinkin tekoa. Kamalan pieneltä tuntui se korttipohja, kun sen leikkasi, mutta yllättävän vaikea oli saada siihen "asiaa". Aihe oli sinänsä helppo, saajakaan ei aivan outo, mutta harvoin on ollut kortin tekeminen noin vaikeaa. Pari ensimmäistä viritelmää lensi roskikseen, mutta lopulta sain kuitenkin kaksi pientä korttia tehtyä. Kuvia en laita, kun lähetän kortit eteenpäin, ja saattaapi olla, että korttien tuleva omistaja näkis ne täällä.

Saa nähä pitääkö mun vielä joskus kokeilla niitä inchie-korttejakin. Ja ennen kaikkea saa nähä innostunko noista ATC-korteista oikein enemmänkin. En oo koskaan vaihdellu mitään, paitsi lapsena kiiltokuvia, joten koen jotenkin outona, että alkaisin harrastamaan korttien vaihtelua. Mikäänhän ei kyllä näköjään oo mahotonta, kun noihin mineilyihinkin innostuin. Paitsi aika mahottomana ajatuksena pitäsin kyllä, että joskus innostuisin ompelemaan. Lähes yhtä utopistista, kuin se, että alkasin hiihtään.

Tuo atc-kortin tekeminen tuntu myös siksi oudolta, kun yleensä kaikki kortit on jotain toivotuksia. Kortti tehdään onnittelemaan jostakin, tai toivottamaan "hyvää" jotakin. Atc-kortti onkin oikeastaan pieni taideteos, jossa kuvataan jotain aihetta. Kekseliäs juttu kaiken kaikkiaan, kuka lie keksinytkään?