Tarjoankin teille kaikille oikein munkkikahvit, ja teetäkin löytyy, jos on teenjuojia.

Eilen oli pitkästä aikaa hyvä ulkoilusää, ja mehän ulkoiltiin oikein kahteen otteeseen. Ensin laskettiin mäkeä, ja vielä illemmalla kuskattiin puita kellariin. Olin reippaasti miehelle kaverina puunhaussa, ja sitten pääsinkin loppuillaksi hyvällä omallatunnolla askartelemaan. Nuo munkit oltiin tehty tyttöjen kans jo aiemmin taikataikinasta, ja illalla ne sai maalit ja suolat pintaan, eli jos maku oli hieman suolainen löytyy syy varmaan siitä.

Tässä siis totuus. Ja tuo hieno hopealautanen on muuten semmonen tuttipullon välikansi, joka laitetaan tutin alle, jos täyttä pulloa kuljetetaan. Siitä tuli oikein hieno nisulautanen, kun laitoin hopeisen askartelumaalin pintaan.

Oon tekemässä anopille äitienpäivälahjaa, ja siihen värkkäilin muutamia juttuja:

Tämän amarylliksen tein jo ennen joulua.

Tässä kuva vähän valehtelee, ei ne oo oikeasti noin hienot.

Tässä nyt ei oo paljon tehty, kun valmiiseen ämpäriin laitoin vähän "multaa", eli kahvinporoja. Mietinkin, että pitäiskö sittenkin vielä maalata tuo sankko.

 Tämmöisen kastelukannun tuunasin myös jo aiemmin.

Ja tässä lopputulos. Minusta tästä tuli aika söpö.

Mulla oli kyllä niin mukavaa, kun sain oikein kaikessa rauhassa noita näperrellä. Uskomatonta, miten rentouttavaa käsillä tekeminen voi olla. Huono puoli on vaan se, että aikaa kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen ei oo tarpeeksi. Mulla ei tuu samalla lasten vahtimisesta mitään, noihin pikkunäperryksiin pitää kumminkin sen verran keskittyä. Ja arvannette, että vaikka kaks ja kolmivuotiaat olis näennäisesti askartelemassa saman pöydän äärellä omia juttujaan, niin oikeasti ne ehtii sotkea puolet mun jutuista ja lisäksi silppuavat huomaamattani verhot tai omat vaatteensa. Taikataikinamuovailu oli siinä mielessä kiitollinen homma, että siinä saatto olla pikkuneiditkin kaverina. Nytpäs käpäsen hakemassa kupposen kaffetta, ja lähen lukemaan, mitä muut on hommailleet. Ja munkinkin taidan jättää ottamatta.